Kärki 20170408_0922181

Julkaistu: huhtikuu 10, 2017 | Ilona Uusitalo

Se sattui tapahtumaan täällä

  • Tweet

Ensin kuulin hälytysajoneuvot. Kolme kuukautta Tukholmassa vilkkaan tien varrella asuneena olin alkanut turtua sireenien ääneen samalla tavalla kuin lentokentän lähellä asuessa turtuu lentokoneisiin: lopulta niitä lakkaa kuulemasta. Koneita nousee ja koneita laskee, ja suurkaupungissa on aina jollakulla jokin hätänä. Vasta kun äidiltä tuli viesti: ”olethan kotona”, tajusin, ettei mikään yksi sydänkohtaus saa aikaan sellaista sireenien kakofoniaa.

Muutamien minuuttien päästä sosiaalinen media alkoi huutaa hälytysajoneuvojen päälle.

Kun asuu kahden ja puolen kilometrin päässä tapahtumapaikalta, pääsee huhumyllyn sisään paljon tehokkaammin, kuin seuratessa tapahtumia toisesta maasta. Vaihto-opiskelijoiden ryhmäkeskustelut kilisivät: joku oli kuullut, että Fridhemsplanilla ja Stureplanilla ammuskeltiin ja että Odenplania tyhjennettiin. Toisen kaveri oli kuulemma päärautatieasemalla piilossa kuultuaan laukauksia. Kolmas sanoi, että Pohjois-Tukholmassa evakuoitiin kauppakeskusta, ja neljäs oli kuullut, että viides oli nähnyt miehen aseen kanssa kadulla. Mieleeni piirtyi kaupungin kartta, josta laskeskelin keskusteluissa mainittujen paikkojen etäisyyksiä kotioveeni.

Vasta terrori-iskun sattuessa omassa kotikaupungissa tajusin kunnolla, millaisia iskun jälkeiset tunnit ovat. Kaupunkilaisten verkostoissa huhut kiersivät uskomatonta vauhtia, ja vaikka uutisia julkaistiin niin nopeasti, ettei kaikkia ehtinyt lukea, siltikään kukaan ei tuntunut tietävän, mitä oikeasti tapahtui. Kaikki vahvistamaton, paniikin sävyttämä kuulopuhe liikkui somessa paljon nopeammin kuin ne tiedot, jotka viranomaiset olivat ehtineet vahvistaa. Mietin, että kuka idiootti alkaa kaaoksen keskellä keksiä ammuskeluja omasta päästään. Samaan aikaan some oli kuitenkin kätevä kanava, jonka kautta kertoa huolestuneille tutuille olevansa kunnossa. Tapahtuman uutisointia seuratessani huomasin, kuinka suomalaiset ja englanninkieliset mediat olivat auttamatta jäljessä ruotsalaisista.

Pari tuntia tapahtuman jälkeen Tukholman yliopisto lähetti vaihto-opiskelijoille sähköpostilla samoja ohjeita, joita poliisi oli tiedottanut: kannatti pysytellä sisätiloissa ja välttää keskustassa liikkumista. Ainakin Helsingin ja Oulun yliopistot ottivat yhteyttä vaihto-opiskelijoihinsa saman illan aikana, ja Vaasan yliopistolta kerrottiin jopa, että mikäli tunsi olonsa turvattomaksi, saisi kotiin palata vaihtoapurahaa menettämättä. Mutta ei hätää Jyväskylä, ei Turustakaan tullut Tukholmaan perjantaina muuta kuin muistutuksia erääntyneistä kirjastolainoista. Olin melko yllättynyt siitä, kuinka nopeasti osa yliopistoista reagoi tapahtumiin. *

Tiesin jo Tukholmaan lähtiessä, että kaupunki on terroristeille mahdollisesti houkutteleva kohde. En jaksanut murehtia; mielessä pyöri kaikki se muu, mitä Tukholma on. Jos vaihtoon hakeminen olisi ajankohtaista tänä keväänä, ei kotiin jääminen olisi edelleenkään vaihtoehto. Viime vuosina olen alkanut ajatella, että mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa, vaikka kieltämättä olisin varmaan ollut yllättyneempi, jos rekka olisi ajanut Sokoksen seinään Jyväskylässä. Huonon tuurin ei tarvitse edes liittyä mitenkään terrorismiin: voisin liukastua Seminaarinmäellä tai tulla ammutuksi baarin eteen Imatralla. Todennäköisesti olisin hermostunut tapahtumista enemmän, jos tämä olisi ensimmäinen isku Euroopassa pitkään aikaan, mutta perjantaina Lontoon ja Pietarin iskut olivat tuskin ehtineet kadota otsikoista.

Kaupungin kokoinen suruliputus saattaa hyvin jäädä yhdeksi vahvimmista yksittäisistä muistoista vaihtokeväästä: oli pysäyttävää katsoa, kuinka kaupunki hetkeksi sulkeutui ja alkoi sitten kasata itseään. Vaihtoaika on niin lyhyt, ettei ainakaan minulla ole aikaa haaskattavaksi pelkäämiseen, vaikka kieltämättä valehtelisin, jos sanoisin, etteikö haavoittumattomuuden illuusio kolhiintuisi viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulee iskupaikalle ajavat hälytysajoneuvot ikkunasta television sijaan. Viikonloppuna kiittelin itseäni siitä, että olin päättänyt kävellä Åhlénsin läpi torstai- enkä perjantai-iltapäivänä, ja muistutin itseäni pitämään silmät auki. Tällä hetkellä sen tekee oikein mielellään: kirsikkapuut ovat puhkeamassa kukkaan, ja monien mielestä Tukholma on huhtikuussa kauneimmillaan.

* Jyväskylästä sähköpostia saapui tapahtumien jälkeisenä maanantaina.

 


Kirjoittaja

Ilona Uusitalo

Ilona on toisen vuoden yvi, joka viettää tällä hetkellä kevättä Tukholmassa opiskelijavaihdon merkeissä.



Takaisin ylös ↑
  • Facebook Twitter LinkedIn
  • Imagon tapahtumat

  • Yhteistyössä

    ProcomJYYViestiEscapeCrosswrapUnwrittenSohviIlmeTekirKRNRPassionMMAGranoLönnberg

  • Tapahtumat