Imago kiipeily

Julkaistu: maaliskuu 19, 2014 | Joel Häkämies

Imago otti jalat irti maasta

Imago on tässä talven mittaan liikuntavastaava Antti Koirikiven johdolla ja opastuksella käynyt tutustumassa lajeihin, joita ei joka keskiviikko U2-salissa pääse kokeilemaan. Tässä jutussa on kahden kokeilullisen urheilijan reportaasit paikan päältä. Antti toivookin, että jutun luettuasi et enää epäröi ottaa yhteyttä häneen, mikäli sinulla on mielessäsi joku erikoisempi laji, jota imagolaisten tulisi mielestäsi kokeilla!

Ensin pää alaspäin:

Imago kävi kymmenen yvin voimin kokeilemassa ilmajoogaa Prana Yoga studiolla Jyväskylän Asemakadulla. Itse ilman minkäänlaista joogataustaa omistavana ja jäykänpuoleisena kaverina odotin tuntia innolla, mutta hieman mahanpohja jännitysperhosista kipristellen.

Olin ensin tapani mukaan väärässä paikassa, mutta pienellä ohjeistuksella löysin paikalle. Kun muu hyvin naisvaltainen kanssaviestijäjoukko saapui paikalle, oli tunti valmis alkamaan. Aluksi haimme alusmatot ja valitsimme omat paikkamme katosta roikkuvien kankaiden luota, jonka jälkeen tunnin ohjaaja Salla kertoi hieman lajin historiasta, ideologiasta ja perusteista. Pian pääsimmekin jo tutustumaan kankaisiin eli hammockeihin ja tekemään erilaisia venyttelyjä. Monet tytöt näyttivät joogahousuissa ja venyvyydeltään jo puoliammattilaisilta. Esimerkiksi Sinin jousimies- asana venyi todella komeasti. Kaikki näyttivät nauttivan touhusta, ja kokeneemmat kanssajoogailijat kuten Karoliina neuvoivat ja kannustivat aloittelijoita.

Tunnin ohjaaja painotti, että liikkeitä on todella vaikea tehdä väärin. Oikea tapa on tehdä liikkeet niin että se tuntuu itselle hyvältä. Tämä ideologia on mielestäni virkistävä tuulahdus nykyisessä suoritus- ja tuloskeskeisessä liikunnassa. Tämä oli hyvä pitää mielessä, sillä ei mennyt kauan kun pääsimme kokeilemaan liikkeitä, joissa kankaista roikutaan pää alaspäin. Tässä lepakkoriipunnassa veri virtasi päähän ja suunnantaju katosi ja mies alkoi tummumaan siinä määrin, että jouduin välillä nousemaan ylös. Monet yvit näyttivät kuitenkin olevan kankaista riippuessaan kuin kotonaan. Tästä rohkaistuneena pikkuhiljaa luotto ja tuntuma kankaaseen itselläkin paranivat ja roikkuminen alkoi sujua siihen malliin, että aloin kokea sen rentouttavan vaikutuksen. Taisipa joltain joogailijalta selästä kuulua välillä kuulua lupaava rasahduskin kun paikat saivat uudenlaista liikkuvuusharjoitusta. Vaikka monet liikkeistä olivat luonteeltaan liikkuvuus ja venytys painotteisia, salin lähes trooppiseksi käynyt ilmasto sai hien virtaamaan.

Omaksi suosikiksi muodostui kuitenkin viimeisenä liikkeenä tehty loppurentoutus, jossa joogailijat kömpivät kankaiden sisään ja kotiloituivat sinne pötköttämään kuin perhosen toukat. Studion hiljentyminen ja kankaan vieno keinunta rentouttivat siinä määrin, että torkahtaminenkaan ei ollut ainakaan allekirjoittaneella kovin kaukana. Tunnin jälkeen räpsittiin vielä kuvia ja kertailtiin tunnin kohokohtia. Yleisvaikutelma oli, että paikalta lähti hyväntuulista ja rentoutunutta viestijäkansaa. Ainakin itse tunsin oloni energiseksi ja tunsin miten veri oli lähtenyt virtaamaan, ja ehkäpä jopa jotain jumeja auennut.

Ilmajooga on Suomessa vielä uusi ja nouseva laji, mutta yhden tunnin perusteella lajin tulevaisuus näyttää mielestäni lupaavalta. Lajista oikein kunnolla innostuneille tarjottiin huokeaa viiden kerran tutustumispakettia. Itse jäin vielä empimään vedoten täyteen urheiluaikatauluuni, mutta ehkä vielä jonain päivänä… Joogan jälkeen osa porukasta suuntasi vielä kaakaolle, mutta kiitos hyvän aineenvaihduntani päädyin kuitenkin valitsemaan lämpimän suihkun kotona. Kiitos vielä Prana Yogalle avartavasta kokemuksesta, ja annetaan littipeukut kaikille osallistuneille ja erityisesti Antille tunnin järjestämisestä. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia liikuntakokemuksia!

-Ilari Huhtinen

roikunta

Sitten kohti korkeuksia:

Katsoin vähän aika sitten HBO:n menestyssarjaa GIRLS, josta kuulin mieleenpainuvan lausahduksen: ”The magic happens outside your comfort zone”. Lause muistui mieleeni, kun liikuntavastaavamme Antti ilmoitti imagolaisten mahdollisuudesta päästä boulderoimaan, eli seinäkiipeilemään. Boulderointihan eroaa normaalista seinäkiipeilystä siinä, ettei kiipeilyssä käytetä minkäänlaisia turvaköysiä vaan turvavälineenä toimii lattialla oleva puolimetriä paksu patja. Iiks, voisi moni ajatella, mutta voin sanoa, että olo on yllättävän turvallinen ilman valjaita.

Mitä taas tulee tuohon GIRLS:n lauseeseen, minun täytyy tunnustaa teille yksi asia: korkeat paikat hirvittävät minua. Boulderoimaan lähtö voidaan siis laskea pieneksi askeleeksi ulos omalta mukavuusalueeltani.

Kiipeäminen ei ole kuitenkaan aina hirvittänyt. Lapsena minua, kuten ei varmasti muitakaan lapsia, saanut pidettyä poissa korkeista paikoista ja vanhempani saivat hokea jatkuvasti: ”Elä ny vaan putua sieltä!”. Teini-iän kynnyksellä tuli vietettyä aikaa myös erään mäkihyppytornin huipulla katsellen rajan takaa pilkottavia Svetogorskin maisemia. Kiipeäminen ei ollut siis mikään iso juttu. Aikuisuuteen siirryttäessä korkeat paikat alkoivat kuitenkin hirvittää siinä määrin, että otsalleni nousee aina kylmä hiki, kun joudun nousemaan vaikkapa työtikkaille.

Muutamalla imagolaisella oli kiipeillystä kertynyt jo kokemusta, joten he neuvoivat ja näyttivät mallia mielellään meille muutamille ensikertalaisille. Ja uskokaa tai älkää, ylitin itseni ja sain kiivettyä jopa huipulle asti pari kertaa. Innostuin lajista myös sen verran, että ajattelin lähteä parin viikon päästä pajalle uudestaan! Kammoan edelleen korkeita paikkoja, mutta boulderoinnin avulla saattaisin voittaa tuon kammon.

Positiivisen boulderointikokemukseni lisäksi voin lämpimästi suositella, että myös te astuisitte ulos omalta mukavuusalueeltanne. Oli kyse sitten opiskeluista, työelämästä tai jostain pienemmästä, kuten minun tapauksessani. Imagolaiset tosin ovat kokemuksieni mukaan melko hyviä harppailemaan mukavuusrajojensa yli, mutta asiasta on silti mielestäni hyvä muistuttaa. Olkaa siis rohkeita ja heittäytykää, koska juuri se toinen puoli on se, ”–where the magic happens”.

-Katriina Kaikkonen


Kirjoittaja

Joel Häkämies

Kaikki-mulle-heti-nyt on Joelilla tatuoituna aivokalvoon, sillä hän luki että tupakoivat kuolevat nuorempina.



Takaisin ylös ↑
  • Seuraa meitä!

  • Imagon tapahtumat

  • Yhteistyössä

    ProcomJYYViestiEscapeCrosswrapUnwrittenSohviIlmeTekirKRNRPassionMMAGranoLönnbergPanza

  • Tapahtumat